Kirvun matka 18.19.5.2019
Lähdimme sukuseuran matkalle Kirvun kautta Viipuriin 18-19.5.2019. Bussi lähti Lahdesta klo 6.30, mutta minä ja isä Kai tulimme bussiin vasta Villähteen kioskin kohdalla. Menimme istumaan bussin takapenkille. Siellä jo isän serkut Jussi ja Jarmo odottivat. Matka meni hyvin, syötiin sipsejä ja juotiin kahvia ja juteltiin niitä näitä. Pysähdyimme ensimmäisen kerran ABC Viipurinportin luona Lappeenrannassa. Olisikohan kello ollut silloin jotakin puoli yhdeksän aamulla. Söimme siellä aamupalaa. Lähdimme Viipurinportista kohti Imatraa ja Imatran raja-asemaa. Kun saavuimme raja-asemalle, jouduimme odottelemaan aika kauan bussissa ennen kuin pääsimme passien tarkastukseen. Olimme raja-asemalla varmasti tunnin pari, jonka jälkeen kaikkien passit olivat tarkastettu ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Kirvua. Pysähdyimme paikalliseen markettiin. Ostin sieltä jotakin venäläistä kolaa ja karkkia.
Matka jatkui lähinnä maisemia katsellessa, sillä onhan Venäjällä ihan erilaista kuin Suomessa. Tiet eivät tunnetusti ole Venäjällä mitään ihan parasta tekoa, jonka seurauksena bussimme hajosi. Jokin kaapeli oli ilmeisesti mennyt poikki, joten vaihteet eivät toimineet kunnolla. Jouduimme siis odottelemaan avun saapumista paikalle. Onneksi olimme jo aika lähellä Kirvua ja bussissa oli paljon syötävää ja juotavaa. Sitten paikalle saapui paljon autoja hakemaan meitä. Menimme erään punaisen Peugeotin kyytiin, jossa toimi ilmastointi. Onneksi, koska ulkona oli paahtavan kuuma.
Kuski ei puhunut muuta kuin oikeastaan venäjää, mutta ymmärsi kuitenkin paikan, jonne halusimme mennä. Jussi oli mennyt jonkin toisen auton kyytiin. Kuskilla oli mielestäni hyvä musiikkimaku. Hän kuunteli auton soittimestaan venäläistä rap- musiikkia. Se kuulosti erikoiselta. Kun pääsimme Kirvuun perille, Jussi odotteli meitä jo siellä.
Menimme vielä autolla eteenpäin metsään, kunnes tuli vastaan joki jonne auto pysähtyi. Sanoimme kuskille, että meillä menee 30 minuuttia. En ole varma tajusiko hän. Lähdimme pusikossa kävelemään kohti Ukin vanhaa kotipaikkaa. Siinä talossa Ukkini oli joskus ihan pienenä kauan aikaa sitten asunut. Sinne oli aika pitkä matka kävellen varsinkin, kun maasto oli aika hankalakulkuista. Ihme kyllä, löysimme helposti talon rauniot. Isä oli joskus aikaisemmin käynyt siellä ja osasi suurin piirtein etsiä oikeasta paikasta. Otimme sieltä paljon kuvia Ukille näytettäväksi. Talon kohdalla, kivijalan sisällä kasvoi varmaan 15 m korkea koivu. Maisemat olivat aika lailla muuttuneet siitä ajasta, kun Ukki siellä asui. Talon edessä ollut pelto oli pusikoitunut. Löysimme myös sieltä kaksi ilmastointikanavan metalliosaa ja tiilenpalasi. Otimme ne mukaan. Nousimme Monnon kummun päälle, josta kuulemma joskus oli näkynyt Kirvun järvelle asti. Eipä näkynyt enää.
Lähdimme peltoja pitkin takaisin kohti autoa, jossa kuski odotteli meitä. Jussi halusi vielä päästä uimaan Kirvunjärveen. Etsimme pitkään sopivaa paikkaa, josta olisi päässyt uimaan. Vihdoin pysähdyimme erään maalaistalon pihaan ja kävelimme siitä alas järvelle. Jussi meni uimaan ihan kokonaan, mutta itse menin vain kahlaamaan. Vesi ei ollut mitään maailman puhtainta vaan tosi mutaista, mutta siinä pystyi silti uimaan. Kun olimme uineet, lähdimme autolla kohti paikkaa, jossa bussi oli mennyt rikki. Matkalla sinne kävi ilmi, että bussia oli hinattu rikkoutumispaikasta eteenpäin. Kylään, jonka nimi on Borodinskoye. Menimme bussiin sisälle ja kuuntelimme musiikkia, kunnes meille tuli jano ja päätimme etsiä kylästä baarin. Löysimmekin sen aika nopeasti. Baarissa oli tosi kuuma. Otin juomaksi Kvassia. Se on jonkin sortin venäläistä kotikaljaa. Mielestäni juoma oli hyvää, mutta isä ei pitänyt siitä. Lähdimme baarista takaisin bussille ja bussia oltiin silloin jo kiinnittämässä hinausautoon. Bussin kiinnittämisessä meni varmaan joku tunti. Siinä ajassa olin jo kerennyt soittamaan Ukille Suomeen terveisiä matkalta. Bussi saatiin kiinni hinausautoon ja matkamme jatkui kohti Viipuria. Matka ei ollut hirveän pitkä maksimissaan joku 45 minuuttia. Matkalla kuuntelimme (matkaoppaan) juttuja Viipurista.
Kun saavuimme Viipuriin, kirjauduimme heti hotelliimme sisään, veimme tavarat huoneeseen ja lähdimme syömään ravintola Espilään. Ravintola oli todella hieno ja ruoka oli todella hyvää kievin kanaa ja riisiä. Myös asiakaspalvelu oli mitä mainiointa. Lähdimme ravintolasta hotellille joskus puoli kahdentoista aikaan illalla. Menimme nukkumaan miltei välittömästi, kun pääsimme hotellille, koska meitä väsytti todella paljon. Seuraavana aamuna heräsimme aika aikaisin, joskus puoli kahdeksan aikaa aamulla. Lähdimme heti kiertämään Viipurin keskustaan. Menimme paikalliseen ruokakauppaan, jonka nimi oli muistaakseni Spar. Ostin sieltä venäläistä teetä tuliaiseksi Suomeen. Meillä oli jo siinä vaiheessa todella kova nälkä, joten suuntasimme hotelliin aamupalalle. Jussi ja Jarmo olivat jo syöneet aamupalan, mutta he tulivat meidän seuraksi aamupalalle. Tämän jälkeen lähdimme Viipurin kauppahalliin vähän shoppailemaan. Kauppahallissa oli vaikka mitä krääsää. Ostimme sieltä matkamuistoja ja ostin myös itselleni hupparin. Se oli halpa, kun mikä 1800 ruplaa eli noin 25 euroa. Kun lähdimme kauppahallista, kello oli jo 11. Menimme vielä tämän jälkeen toiseen kauppaan. Se oli ihan tavallinen ruokakauppa. Ostimme sieltä Suomeen viemisiksi limsaa. Tämän jälkeen lähdimme hotellille pakkailemaan tavaroita. Tämän jälkeen lähdimme ulos hotellista. Bussi odottikin meitä jo valmiina hotellin oven edessä ja pakkasimme tavaramme bussiin.
Seuraavaksi luvassa oli turistikierros. Kävimme läpi Viipurin historiaa ja menimme nähtävyyksien ohi. Tämän jälkeen bussi lähti kohti kauppakeskus Karusellia, joka oli jo melko lähellä suomen rajaa. Söin kauppakeskuksessa pizzaa ja ostimme sieltä lisää tuliaisia Suomeen. Emme ehtineet olla kauppakeskuksessa kauaa, sillä aikaa oli niukasti. Lähdimme bussilla kauppakeskuksesta kohti suomea. Emme ehtineet olla bussissa kovinkaan kauaa, kun Venäjänpuoleinen passintarkastuspiste tuli vastaan. Meidän passimme tarkastettiin ja pääsimme etenemään. Menimme myös tax free kauppaan raja asemalla, josta pystyi ostamaan tuotteita verovapaasti. Sitten tulikin vastaan itse raja ja pääsimme Suomen puolelle. Pysähdyimme vielä ABC Viipurinportille juomaan pikaisesti kahvit ja käymään vessassa. Loppumatka sujuikin jutellessa. Minä ja isä jäimme pois Villähteen kohdalla, jossa Ukki jo meitä odottelikin.
Matka oli tosi kiva ja voisin lähteä uudestaankin joskus. Oli kivaa nähdä Kirvu ja Viipuri. Siellähän oli niin erilaista, mihin olen tottunut Suomessa. Opiskelen nyt Venäjää koulussa ja ehkä osaankin sitä jo vähän puhua, kun seuraavan kerran menen Venäjälle.
Kimi 15 v.
Julkaistu jäsenlehdessä 2019
Munukka-Munnukka Sukuseuran matka Kirvuun ja Viipuriin 18.-19.5.2019
Lähtö oli lauantaina Helsingistä klo 5.00
Mukana oli 39 matkustajaa ja kuljettaja, joka vaihtui Lappeenrannassa. Ilma oli koko matkan ajan aurinkoinen, lämpötila lähes hellelukemissa.
Viipurinportissa olimme klo 8.30 ja nautimme aamiaisbuffetin. Imatran Olavinkadun pysäkillä nousi autoon tulkkimme Juhani (Jussi) Junna. Pysäkillä autossa poikkesi myös Imatralla asuva pikkuserkkumme Marja-Leena Lifländer ja haki säätiöltä tilaamansa Kirvun kirjat. Kymmenien vuosien jälkeen pikkuserkukset Anneli ja Marja-Leena tapasivat ja tunnistivatkin toisensa.
Ensossa Suomen tullissa oli yllättävän pitkä odotusaika. Venäjän tullissa ryhmäviisumilaisten passintarkastus vei aikaa, kun mukana oli paljon ensikertalaisia. Ensossa kävimme ostoksilla ja auto tankattiin.
Jussi kertoi matkan varrella olevista kylistä ja rakennuksista, joista osa oli suomalaisten rakentamia ja osa venäläisten.
Tietyömaalla jouduimme odottamaan noin 20 min vihreän valon syttymistä.
Matka joutui kuitenkin ja Kirvun rajan ylitettyämme, olimme suht´ aikataulussa. Kyliin kuljetukset piti alkaa Kirvun kirkolta klo 13.30.
Sitten tuli takapakkia. Autoon tuli vika johtuen ehkä pohjan osuessa tiellä olevaan kiveen. Sähköt ja vaihteisto eivät toimineet. Sairalaan oli vielä monta kilometriä.
Linja-auto hajosi keskelle tietä, jossa kulkivat tukkirekat.
Pikaisen Jukka Jyrkisen ja Juhani Junnan kanssa käydyn neuvottelun jälkeen soitettiin yhteyshenkilö Julialle, että kirkonmäellä odottavat autot tulisivat hakemaan retkeläiset linja-autolta.
Autot saapuivat ja aikataulu oli jo pahasti myöhässä. Kuitenkin aikamoisen sählingin jälkeen päästiin lähtemään kotikyliin.
Orkoon lähti kolme autoa. Etuautoa kuljetti reipasotteinen Larissa ja kyydissä olivat Riitta ja Markku sekä Kaija ja Eeva, jotka tiesivät tien Orkoon. Perässä olleissa autoissa olivat Pekka, Kullervo, Anneli, Petri, Minna, Reija, Tero ja Kalle.
Tien kunto oli suhteellisen ajokelpoinen lukuun ottamatta muutamaa vesipottia ja tielle kaatunutta puuta, jotka väännettiin tien sivuun. Larissa- kuski painoi vaan kaasua ja sanoi välillä ”Mamma Mia”, niin ylitettiin vesipotit ja päästiin perille.
Kova kuhina kävi Oron navetan seinustalla, kun pihapiiriin tutustuttiin joukolla. Tero mittaili talon kivijalkaa hahmottaen asuintalon neliöitä. Anneli kertoi muistojaan ja hyvin olivat lähtiessä 7-vuotiaan tytön muistiin painuneet kotipihan rakennukset ja tanhuat.
Saimme viestiä haveripaikalta, että hinausauto oli tilattu ja siksi matkalaisia pyydettiin palaamaan mahdollisimman pian autolle, jonka tukkirekka oli hinannut muutaman kilometrin matkan levikkeelle Sairalan kylän alkupäähän. Siitä lähtisimme Viipuria kohti.
Hinausauton tulo kesti ja ennen kuin linja-auto oli saatu turvalliseen hinauskuntoon niin aikaa kului ja olimme yli kaksi tuntia aikataulusta myöhässä.
Hinaus oli tasaista kyytiä ja kaikilla oli kova hinku päästä Viipuriin. Mutta sitten poliisiauto tuli vastaan ja pysäytti ja otti hinausauton kuskin puhutteluun. Pelkäsimme, että nytkö matka päättyy tähän ja miten pääsemme eteenpäin. Jonkun ajan kuluttua poliisit laskivat meidät menemään. Olihan suuri helpotus, taas kerran. Olimme päättäneet, että menemme suoraan Espilään syömään ja pysähdymme Viipuri-hotellissa vain tavaroiden säilöön nostamisen ajaksi. Hotelliin kirjautuminen tapahtuisi vasta ruokailun jälkeen.
Jukka-kuskimme lähti hinausauton vetämänä viemään linja-autoa Lappeenrantaan ja tulisi toisella autolla takaisin aamulla ennen kiertoajelua. Jukalle venäjän kielen taitoisena erityiskiitos harmillisen vahingon jälkeen asioiden hoitamisesta ja miten tyynen rauhallisena hän pysyi koko ajan.
Päivä huipentui Espilässä, huojentunut ja iloinen ilmapiiri oli kirvulaisten keskuudessa. Espilässä tarjottu ruoka oli maittava ja tarjoilu pelasi hyvin ja henkilökunta ystävällinen.
Sunnuntai-aamu valkeni aurinkoisena. Viipuri-hotellin aamupalan jälkeen läksimme tutustumaan Viipurin toriin ja kauppahalliin, jotkut pääsivät jopa Pyöreään torniin ennen sen virallista aukeamista.
Anneli oli uskomattoman voimissaan ja jaksoi kävellä urheasti hotellilta torille, välillä pieniä lepohetkiä pitäen. Paluumatka hotellille sovittiin tehtäväksi taksilla. Kauppahallin vieressä on ollut taksitolppa ja sieltä meinattiin ottaa taksi. Eipä siinä enää ollutkaan virallisia takseja. Yksi auto pysähtyi ja kuski kysyi suomeksi, mitä tarvitaan. No, taksiahan me tarvitsimme Annelille Viipurin hotellille. Kuski lupasi hoitaa kuljetuksen. Hinta olisi 200 ruplaa, mutta kun tiesimme virallisten taksien hinnat niin 150 ruplaa riitti. Anneli nousi taksiin ja ”kone” laitettiin takaosaan, Reija lähti mukaan ja kyykötti takapenkillä ” taksisuharin” tavaroiden joukossa. Pullot olivat kilisseet ympäriinsä auton lattialla, jolloin kuski kertoi hierovansa metsäkauppoja, joita varten pullot olivat. Toisia siskoksia vähän arvelutti, mitenkähän kyytiläisten käy, jos vaikka kuski onkin huijari ja vie naiset hornan tuuttiin ja ryöstää heidät. Tämä oli kuitenkin turha pelko.
Jukka oli tullut toisella bussilla hyvissä ajoin Viipuri- hotelliin. Pakkasimme laukut autoon ja läksimme klo 12 kiertoajelulle aivan mainion Olkan opastuksella. Häntä olisi kuunnellut vaikka kuinka pitkään, mutta kiertoajelun pituudeksi oli sovittu tunti.
Ajoimme Karuselli-tavaratalon parkkipaikalle. Siellä Kirvun-pojat, Jarno ja Petri, esittivät lähinnä Kirvussa syntyneille matkalaisille koskettavan Evakon-laulun. Meidän Anneli, Munukan Anja, Aarnikan Lauri ja Paavo olivat syntyneet Kirvussa. Esitys oli osuva päätös matkan viralliselle osuudelle. Sitten siirryttiin tavarataloon ostoksille.
Paluumatka tehtiin Nuijamaan tulliaseman kautta ja odotteluunhan olimme jo tottuneet. Viipurinportissa pidimme tauon ja kuski vaihtui. Jukka jäi Jussin kanssa Lappeenrantaan.
Vähitellen väkeä jäi pois autosta, joka jatkoi Helsinkiin. Orimattilassa olimme klo 20.30 ja iso joukko jäi Lidlin parkkipaikalla pois.
Munukka-Munnukan sukuseura osallistui matkan järjestelyihin ja panosti myös kuluihin. Sukuseuran toimijoille, lähinnä Kaijalle isot kiitokset suuresta vaivannäöstä ennen matkaa ja matkan aikana. Myös Sailalle kiitos saamistamme omakohtaisista sukututkimustiedoista.
Orimattilan Sanomien päätoimittaja Kullervo Hakama kuului myös seurueeseemme. Hän uutisoi sukuseuran matkaa lehdessään sivun mittaisella palstatilalla. Hakama kokosi matkan tapahtumista kuva-albumin, jota on innokkaasti tilattu sukumme keskuudessa.
Eeva
Julkaistu jäsenlehdessä 2019.
Matka suvun juurille Kirvuun 14.5.2011
evään 2010 vuosikokouksessa syntyi ajatus Munukan suvun matkasta juurilleen Kirvuun. Lupauduin hoitamaan suunnitelman mukaan matkan käytännön järjestelyistä Astorin Matkapalvelun kanssa seuraavaksi kevääksi. Olin iloinen, että ympäri Suomea ilmoittautui matkallelähtijöitä ja lähtöpäivänä, 14.5.2011, meitä oli 44 sukuun kuuluvaa kolmessakin sukupolvessa.
Matka alkoi Helsingistä ja bussi pysähtyi useita kertoja reitin varrella kooten lähtijöitä. Viimeiset tulivat Venäjän rajan tuntumasta levähdyspaikaltamme. Hiukan myöhästyneenä saavuimme Viipuriin. jossa opas odotteli kiertoajelulle. Kuulimme kiinnostavan kertomuksen historiallisista paikoista ja rakennuksista, niin kuin niitä kutsuttiin Suomen omistusajalla. Majoittumisen jälkeen Viipuri-hotelliin meillä oli aikaa tutustua kaupunkiin ominpäin ja tulla yhteiselle illalliselle Pyöreään Torniin. Tunnelma oli karjalaisen vilkas ja iloinen puheensorina kuului ruokailun lomassa.
Seuraavana aamuna matka jatkui Kirvuun. Tie muuttui useita kilometrejä ennen määränpäätä suurikuoppaiseksi, osittain liejuiseksi tukkirekkojen möyhentämäksi metsätieksi. Selvittiin kuljettajiemme taidoilla ja kekseliäisyydellä.
Sairalassa poistuivat ruokailusta huolehtineet Eeva Kuosa ja Kaija Tuomala, tarvikkeineen Sairalan Kansanopistolle hernekeiton ja voileipien tekoon. Me muut jatkoimme matkaa Kirvun kirkonkylän hautausmaalle. Helmi Munukka puhui muistomerkillä monien Munukan suvun jäsenten lepäävän tällä hautausmaalla ja hän laski kukkaset yhdessä Anneli Valtosen kanssa muistomerkin juurelle. Virren ”Sun haltuus rakas isäni” jälkeen siirryimme Kirvun kirkonmäelle sankarihauta-alueelle. Kaatuneiden muistomerkillä Kai Munukka ja Jarmo Valtonen, joiden isoisä lepäsi tämän kummun alla, sytyttivät kynttilän sankarivainajien muistoksi. Kaatuneiden muistopäivän puheessaan Aila Lindén muisteli hetkeä, jolloin hän 4-vuotiaana, 1942 seisoi tällä samalla paikalla isänsä sankarihautajaisissa. Tunnelma oli herkkä ja sai monet kyyneliin muistellessaan omia sankarivainajiaan. Virren, ”Sun kätes, Herra, voimakkaan”, jälkeen suku jakaantui kahtia.
Asko Munukka johdatteli sukuhaaransa 20 km päähän entisille kotipaikoilleen Roinilaan tilaamillaan venäläisillä henkilöautoilla. Me muut suuntasimme Kirvu-järven viertä Maamäkeen.
Huopatehtaan tietä Maamäkeen
Hiljalleen kävellen, välillä pysähtyen ja karttoja tutkien, patikoimme kohti Jaakkolan kantatatalon peltoja. Maamäessä ei ole yhtään taloa jäljellä. Helmi Munukka ja Timo Munukka näyttivät entisiä talon paikkoja. Vanhempi sukupolvi kertoi nuoremmille suvusta ja elämästä Maamäessä sen, minkä muistivat lapsuudestaan. Valokuvattiin ahkerasti yhdessä ja erikseen. Jokainen halusi tulla kuvatuksi sukunsa entisellä kotipaikalla ja etsi jotain konkreettista kotiin viemisiksi. Hellyttävin oli Matti Akkasen Kotipaikaltaan kaivama mansikantaimi.
Maisemat olivat muuttuneet ja etsimäämme Tyyne ja Jussi Munukan Kumurintaa ei löytynyt. Siltä kummulta olisi ollut suora näkymä kylänraitille, jossa monet talot sijaitsivat ja joiden jälkeläisiä oli mukana matkalla. Pettymys oli suuri.
Jatkettiin matkaa Aholan kylään huonoa kärrytietä. Tien vierus oli ryteikköä, mutta löytyi kuin löytyikin Junalan talon paikka. Siihen levitettiin peitto ja retkieväät syötiin kiireestä huolimatta. Kai ja Jarmo kuvattiin isoisänsä lapsuudenkodin vanhan, ränsistyneen ”Pariisin omenapuun vieressä”.
Jatkoimme matkaa Aholan ja Tietävälään vievän tien risteykseen, jossa bussimme odotteli. Kuljettajat olivat joutuneet lapiotöihin saadakseen bussin kurjassa kunnossa olevan tien tapaamispaikkaan. Hiljalleen ajaen selvisimme Sairalan Kansanopistolle. Eeva ja Kaija odottivat lämpimän hernekeiton ja voileipien kera. Ruokailun järjestäminen ei ole yksinkertainen asia Kirvun matkoilla. Kokeneet emännät tiesivät, että kaikki tarvittava on tuotava Suomesta asti vettä myöten. Roinilasta palaavat ehtivät myös ruokailuun. Matka jatkui hitaasti Imatran tullin kautta Suomeen.
Suvun matkalle asetettu tavoita toteutui. Näimme maisemat, mistä sukumme on lähtöisin. Kuulimme elämästä, ihmisistä ja asumisesta isovanhempiemme aikana Kirvussa. Miltä siellä näytti nyt? Maisemat olivat kauniit kumpuilevina, komeine metsineen ja järvineen. Vanhempaa väkeä suretti kaiken hoitamattomuus, kauniin ja arvokkaan tuhoaminen, välinpitämättömyys. Sankaripatsas oli löydetty ja koottu uudelleen, mutta pää puuttui. Nuoria ihmetytti Venäjän tullin hitaus ja tehottomuus. Tien varsien romut ja roskat, harmaat, ränsistyneet talot kuin aika olisi pysähtynyt vuosisatoja sitten. Jäimmekö kaipaamaan jotain, ehkä kauniita maisemia ja haavetta kesämökistä kirkkaan järven rannalla, mutta varmasti Karjalan käen kukuntaa.
Loppumatka sujui riemusta hurraten jokaiselle Suomen Leijonien tekemälle maalille jääkiekon MM- kisoissa ja kun mestaruus tuli Suomeen, poksautti Timo kuohupullon korkin ja joimme Leijonien onneksi. Hieno loppu suvun matkalle.
Aila s. Munukka
Munukan Sukuseuran jäsenlehti ”Munukan uutiset” numero 1-2011 on omistettu suvun kotiseutumatkalle Kirvuun.