Helmi Munukka

(Obituaries written in Finnish, Swedish, English and German)

Helmi Munukka 1934–2012

Helmi_Munukka

Helmi Munukka oli kotoisin Kirvun pitäjästä Maamäen kylästä, jossa hän ehti viettää osan lapsuuttaan ennen kuin Karjalan Kannas jouduttiin luovuttamaan Venäjälle. Lopun lapsuuttaan ja varhaisen aikuisuutensa ajat hän asui Orimattilassa sekä Lahdessa; paikkakunnilla joihin Munukoilla on vahvat siteet. Hän asui myös Varkaudessa ja Savonlinnassa, mutta suurimman osan työiästään hän asui Jyväskylässä. Siteet sukuun eivät katkenneet missään vaiheessa vaan suvusta ja kirvulaisuudesta muodostui hänelle ehkä entistäkin tärkeämpi asia.

Vuonna 1985 Helmi kävi sukututkimuskurssin Jyväskylässä, jolloin hänelle syttyi kipinä suvun tutkimiseen, mutta silloinen työ vei paljon aikaa ja niin asia siirtyi.

Hän kertoi olleensa vuonna 1989 metsässä keräämässä marjoja ja miettineensä isänsä elämää, sillä sinä vuonna oli kulunut sata vuotta isänsä syntymästä ja kymmenen vuotta hänen kuolemastaan. Tällöin hän päätti yrittää tutkia sadan vuoden takaisia asioita, jos sellainen olisi mahdollista.

Päätöksensä myötä aloitti Maamäen kyläkirjan tekemisen vuonna 1991. Vuonna 1994 teos Maamäestä Maailmalle julkaistiin. Siihen hän sisällytti rakkaita omakohtaisia muistojaan kotikylästään. Kylästä jossa Munukan suku oli vuosisatojen ajan asunut.

Jäädessään eläkkeelle vuonna 1997, Helmi muutti takaisin Lahteen lähelle sukulaisiaan. Hänelle oli Maamäestä Maailmalle kirjan teon aikana kertynyt runsaasti tietoa Munukan suvusta, jonka innoittamana hän aloitti suvun tutkimisen, sukututkimusten keräämisen suvun keskuudesta sekä verkostoitui monen Munukan sukua tutkineen sukututkijan kanssa. Hän oli hyvin kiinnostunut kaikista kirvulaisista suvuista, kirvulaisuudesta ja perinteiden keräämisestä ja tallentamisesta.

Helmi Munukka otti yhteyttä Saila Tuokkoon 1990-luvun puolessa välissä, jolloin hän asui vielä Jyväskylässä. Helmi otti tällöin yhteyttä Munukan sukututkimuksen merkeissä ja siitä alkoi pitkäjänteinen yhteistyö eritoten suvun tutkimisen, sukuseuran perustamisen ja sukukirjan merkeissä. Hän verkostoitui lisäksi usean muun sukututkijan kuten Esko Ovaskan, Tuula Sokolin ja Tauno Pessin kanssa, joilta sai tärkeitä tietoja sekä tukea.

Muutamassa vuodessa saimme kerättyä kohtuullisen paljon tietoa suvusta ja niin Helmi alkoi suunnitella sukuseuran perustamista. Vuonna 1998 hän kutsui koolle joukon sukua Lahteen. Hän esitteli suvulle sukututkimustietoja ja kertoi miten ja miksi sukuseura olisi hyvä perustaa. Kokouksessa valittiin työryhmä valmistelemaan sukuseuran perustamista. Helmi oli suunnittelutyöryhmän puheenjohtaja. Hän aloitti samalla myös aktiivisen yhteydenpidon ja tiedottamisen sukulaisille.

Sukuseura perustettiin Lahdessa vuonna 1999. Helmi toimi sen puheenjohtajana äkilliseen kuolemaansa asti. Hän oli todellinen puuhanainen, jolle suku, sukuseura ja sen toiminta olivat koko elämä. Hän jaksoi päivästä toiseen suunnitella tapahtumia, pitää yhteyttä sukulaisiin niin puhelimitse, kirjeitse kuin matkustellen ympäri Suomea heitä tapaamaan. Hän toimi myös sukuseuran Munukan Uutiset-lehden päätoimittajana huolehtien sen teosta alusta loppuun asti.

Sukuseuran perustamisesta lähtien oli Helmille päivänselvää, että tulemme jossain vaiheessa julkaisemaan sukukirjan. Sitä alettiin välittömästi valmistella sukututkimustietojen kokoamisella. Tietojen kokoaminen vei vuosien ajan ja varsinainen kirjan tekemisen Helmi aloitti vuonna 2002, jolloin sukuseuraan perustettiin kirjatyöryhmä. Helmi keräsi tietoa, suunnitteli sisältöä ja kirjoitti etenkin tekemisen loppuvaiheessa lähes yötä päivää. Usean vuoden kärsivällinen ja pitkäjänteinen työ palkittiin v. 2011, kun kaksiosainen sukukirja valmistui.

Hän käytti kaiken liikenevän aikansa sukuseuran hyväksi suunnitellen jatkuvasti uusien toimintojen muotoja ja pohtien sukuseuran tulevaisuutta.

Helmi Munukka peräänkuulutti viimeisessä tekemässään Munukan Uutiset -lehdessä uusia kykyjä ja toimintamuotoja sekä tekijöitä sukuseuran toimintaan. Hänen toiveensa toteutui tavalla, jota ei kukaan osannut arvata. Sukuneuvoston järjestäytymiskokouksessa Orimattilassa 6. päivänä toukokuuta vuonna 2012 Helmin paikalla paloi muistokynttilä. Hän on poissa. Suru ja kaipaus ovat päällimmäisenä mielessämme, sillä hän oli tärkeä ihminen meille kaikille yhtälailla kuin sukuseura oli hänelle kallisarvoinen ja merkittävä.

 

Yrjö ja Anna Munukan perhe Kirvussa vuonna 1939. Takana: Arvo Munukka 15 v ja Olavi Munukka 18 v. Edessä: Helmi Munukka 5 v, Anna Munukka os. Räikkönen 38 v, Yrjö Munukka 50 v ja Aili Munukka 11v.

Yrjö ja Anna Munukan perhe Kirvussa vuonna 1939.
Takana: Arvo Munukka 15 v ja Olavi Munukka 18 v.
Edessä: Helmi Munukka 5 v, Anna Munukka os. Räikkönen 38 v, Yrjö Munukka 50 v ja Aili Munukka 11v.

 

Minnesord till Helmi 19.5.2012

Helmi Katri Munukka

  • född 28.12.1934 Kirvu Maamäki
  • död 21.4.2012 Lahtis
  • skriven: Aila Lindén

En plötslig sorg har drabbat oss: grundaren av Munukka släktförening har avlidit. Rösten som vi var vana vid att höra i släktrådet och på möten, i bokgruppen och vid andra sammanträffanden är plötsligt borta.

Släktföreningens historia började när Helmi 1998 sammankallade släkten till ett möte i Lahtis. Hennes mål var att fortsätta och komplettera sin släktforskning och att grunda en släktförening. Många Munukkar slöt upp. Helmi samlade en planeringsgrupp från olika släktgrenar. Arbetet inleddes. Helmi berättade om sina idéer och frågade också om våra åsikter. Hon fick oss inspirerade. Efter det omfattande preliminära arbetet kunde släkten sammankallas och 7.8.1999 undertecknades Munukka släktförenings stiftelseurkund.

Vi hade intervjuat släktmedlemmar och kompletterat släktgrenar som var särskilt intresserade av släktingar i Amerika.

Helmi var skicklig på att hitta passande personer från sin vänkrets till olika uppgifter i släktföreningen. Vi har en egen släktforskare i släkten, Saila Tuokko. Seppo Munukka tog i början del i planeringen av släkttidskriften, så också många andra sakkunniga.

Helmis största dröm, Munukkas släktbok, fick sin början. Att sammanställa en släktbok krävde stora insatser av bokgruppen, men framför allt av Helmi själv. Helmi samlade materialet och hämtade det med till bokgruppens möten för granskning. Ibland blev det kaos överallt och vi andra försökte hjälpa enligt egen förmåga. Helmi hade det största ansvaret för boken, men hon lyssnade till oss alla och uppskattade våra åsikter och insatser. Hon var en utmärkt grupparbetare och gruppledare.

Att göra en god släktbok tar många år. Då och då ordnades släktmöten, karelska fester och trevliga eftermiddagar i olika delar av Finland. En av dessa släktsammankomster kom att spela en stor roll i Helmis liv. Tack vare den slumpen träffade hon Martti, som blev hennes trolovade och livskamrat. Helmi blev  gladare och lyckligare.

Arbetet som släktföreningens ordförande fortsatte, och Martti tog också del i verksamheten.

Det var mycket arbete med släktboken och det planerade publiceringsdatumet måste senareläggas. Vi kunde inte heller undgå motgångar: vår släktforskare Saila Tuokko insjuknade.

Boken började redan vara på sluttampen, när Helmi drabbades av en stor sorg. Så gott som inom ett år förlorade hon make, syster och bror. Det var ett stort slag, ändå fortsatte hon med boken. Kanske den var ett slags terapi i all hennes sorg. Jag tänkte då att hur kan en sådan liten och späd kvinna ha så stor seghet och drivkraft. Så småningom började också Helmis hälsa försvagas.

Tack vare Helmis drömmar och arbete har vi nu en fungerande Munukka släktförening, en högklassig släkttidskrift, produkter med släktens namn och en färsk och högklassig släktbok. Två av sina drömmar hann hon inte se förverkligade, planera hann hon. Släktens egen flagga och en fin, förnyad hemsida på nätet; det var drömmar som blev verklighet.

Släktens egen flagga invigdes i juni 2012 och hemsidan är nu färdig.

Helmi har gett oss så mycket, det är en hederssak för följande generationer att fortsätta hennes arbete. Vi i  släktföreningen ska alltid minnas Helmi med värme och tacksamhet.

(Släktföreningens minnesord som lästes på Helmis begravning)

No longer with Us

Helmi Katri Munukka

  • born 28 December 1934 in Kirvu Maamäki
  • died 21 April 2012 in Lahti, Finland
  • In loving memory of Helmi 19 May 2012
  • Written by Aila Lindén

The founder of the Munukka family association has passed away. The sudden sorrow brings us many questions; this is not how life was supposed to go. There were still so many plans and tasks to be done, something remained unfinished. God had planned otherwise. No longer are we able to hear Helmi’s voice full of joy; the voice we came so attached to during family counsels and meetings, at the book club and at gatherings.

The story of the family association began when Helmi assembled the members of the Munukka family in 1998 in Lahti. Her goal was to continue and complete her own genealogy and to establish a family association. Many of the Munukkas showed up. So Helmi decided to build a planning team of the different family branches. The work had now started. Helmi had plenty of ideas that she shared with us and she often wanted to hear our opinions. She had the ability to spread her enthusiasm and got us equally motivated to work alongside of her.

After the thorough preliminary work, the family was ready to be assembled and thus the founding documents of the Munukka family association were signed 7 August 1999.

We had interviewed family members and completed family branches that were eagerly browsed by viewers, especially the relatives from America.

Helmi could point out skilled and qualified persons from her circle of acquaintances and friends to different tasks in the family association. Our family has its own genealogist Saila Tuokko. Seppo Munukka and many other experts helped us in the beginning to plan a genealogical magazine.

The biggest dream and inspiration of Helmi, the genealogy book of Munukka, was achieved. The compilation of the genealogy book required a lot of effort from the book team, but above all from Helmi.

Helmi compiled the material chapter by chapter. She also brought the material with her to the book club to be checked by the others. For time to time the chaos on the desk was enormous: piles of paper, tags, paper clips and tape were lying around. Helmi had a big burden on her shoulders, the rest of us tried to help her according to our best ability. Helmi investigated simultaneously the pedigree and other texts and she constantly found new relatives. Helmi carried the main responsibility in the book project, but she also listened to all of us and appreciated other people’s opinions and doings. She was an excellent team worker and leader.

The completion of a good genealogy book takes years. Many family gatherings, Karelian festivities and happy afternoons were experienced in the meantime in different parts of Finland. One of these family gatherings in Imatra brought a bigger and happy meaning to Helmi. Destiny interfered and she met Martti, who became her fiancée and life companion. Helmi became even happier and you could see it in her eyes.

The genealogy book project was on-going on and the planned launch date had to be postponed a couple of times. There was also misfortune. Our genealogist had taken ill.

In the final stage of the book, Helmi had to face a great sorrow. More or less within a year, she lost her life companion, sister and brother. Despite it being a big loss, she continued to work on the book. Maybe it was some sort of therapy in the middle of all that sorrow. At that time I was thinking, how could there be so much persistence and mental capacity in that small and fragile woman. Gradually also Helmi’s own health started to weaken.

As a result of Helmi’s dreams and work, we now have an active Munukka family association, a quality genealogical magazine, family name products and a fresh, high-class genealogy book. Two of her dreams she did not manage to see becoming true, although she managed to plan them. The family’s own flag and an informative, renewed homepage on the Internet; those were her dreams that became true.

The flag of the Munukka family was dedicated in June 2012 and the homepage project already on-going.

Helmi has given us a lot, it is an honor for the next generation to continue her work. Each of us in the family association shall remember Helmi with warm thoughts and great gratitude.

(Eulogy presented at Helmi’s funeral on behalf of the family association)

Von uns gegangen

Helmi Katri Munukka

  • geb. 28.12.1934 in Kirvu Maamäki
  • gest. 21.4.2012 in Lahti
  • Denkschrift an Helmi 19.5.2012
  • Aila Lindén

Die Gründerin des Munukka Familienvereins, Helmi Munukka, ist von uns gegangen. Wenn die Trauer uns unerwartet trifft, weckt sie viele Fragen. Warum musste es geschehen, sie hatte noch viele Pläne und Aufgaben, irgendetwas blieb unvollendet. Aber der Gott hat anders entschieden. Wir können ihre heitere Stimme im Familienrat und Verein nicht mehr hören.

Die Geschichte des Familienvereins begann, als Helmi in 1998 einige Familien-mitglieder nach Lahti einlud. Ihr Ziel war es, Ergänzung für ihre eigenen Recherchen zu erhalten und einen Familienverein zu gründen. Viele Munukkas hatten der Einladung gefolgt. Eine Planergruppe von verschiedenen Familienzweigen wurde gegründet, Helmi als Leiterin eingesetzt. Sie hatte grossartige Ideen und sie war mit ganzem Herzen dabei.

Nach der einleitenden Arbeit konnte die Familie zusammengerufen werden, und am 7.8.1999 wurde die Gründungsurkunde des Munukka Familienvereins unterschrieben.

Wir hatten verschiedene Familienmitglieder interviewt und die Zweige, besonders den amerikanischen, ergänzt.

Helmi hatte die Fähigkeit, geschickte und passende Personen für verschiedenen Aufgaben zu finden. Wir hatten in der Familie eine Ahnenforscherin, Saila Tuokko, und für die Familienzeitschrift war Seppo Munukka anfangs zuständig. Auch viele andere Könner kamen zur Hilfe. Helmis grosser Traum, das Ahnenbuch, wurde eingeleitet. Es verlangte grosse Anstrengungen von der Buchgruppe, aber vor allem von Helmi. Sie sammelte Material und brachte es zu den gemeinsamen Treffen. Helmit hatte die grösste Verantwortung, und wir anderen versuchten zu helfen, wo wir nur konnten. Sie hörte uns alle zu und schätzte unsere Meinungen und Taten. Sie war eine grossartige Leiterin unseres Teams.

Es dauert Jahre, ein gutes Ahnenbuch zu schreiben. In der Zwischenzeit hatten wir Familientreffen und karelische Feste an verschiedenen Orten in Finnland. Ein Treffen in Imatra hatte eine besondere Bedeutung für Helmi, denn dort traf sie Martti, der später ihr Lebensgefährter wurde. Es war eine glückliche Zeit für die beiden. Martti war meistens dabei an den Treffen.

Helmit arbeitete weiter an dem Ahnenbuch, aber die Fertigstellung verschob sich, weil die Ahnenforscherin krank wurde. Das Buch war fast fertig, als Helmi schwere Schicksalsschläge getroffen musste. Während eines einzigen Jahres verlor sie ihren Lebensgefährten, ihren Bruder und ihre Schwester.

Damals dachte ich, wie eine so zierliche Frau so viel Kräfte haben kann und so zäh sein kann. Aber ihre eigene Gesundheit litt doch darunter sehr.

Als Folge ihrer Träume und Arbeit haben wir jetzt einen gut funktionierenden Familienverein, eine Familienzeitschrift, Produkte mit Familiennamen und ein erstklassiges Ahnenbuch.

Die Verwirklichung ihrer zwei weiteren Träume hat Helmi nie gesehen, nämlich eine eigene Flagge und Homepage im Internet, die wir neuerdings haben.

Helmi hat uns viel gegeben und es ist uns eine Ehre, ihre Arbeit fortzusetzen. Wir denken an sie mit Wärme und Dankbarkeit.

(Denkrede bei der Beerdigung von Helmi im Namen des Familienvereins)