Kirvun pitäjä

  • Ennen sotia oli Kirvun asukasluku lähes 9 000 asukasta.
  • Kyliä oli 46 ja kansakouluja 18 sekä Sairalan evankelinen kansanopisto.
  • Pitäjän kokonaispinta-ala oli 695 km2, josta vesistöjen osuus 44 km2.

Kirvu oli teollistunut maanviljelyspitäjä Vuoksen itäpuolella syvine laaksoineen, vuolaine jokineen ja siintävine järvineen. Asukkaita oli ennen sotia lähes 9000. Kirvu oli kuulu huopatehtaistaan ja luonnonparantolastaan. Mäntsälässä sijaitsevassa Kirvu-museossa on nähtävissä esim. valtiomies Juho Niukkasen suojeluskuntapuku.

Kirvu oli kuulu huopatehtaistaan. Suurimman osan valtakunnan huopatavaroista tuottivat Kirvun huopatehdas, Puumalan huopatehdas Inkilässä, Verran huopatehdas Tietävälässä ja lukuisat pienemmät verstaat. Vientisahat sekä vehnämyllyt Inkilässä, Sairalassa ja Tietävälässä edustivat teollisuutta, samoin muutama nahka- ja tiilitehdas.

Kirvu tänä päivänä

Vauraasta pitäjästä on nyt jäljellä Leningradin hallintoalueeseen kuuluva pieni syrjäkylä, jolla ei juurikaan ole merkitystä eikä kehittymismahdollisuuksia. Peltoja ei viljellä ja asutus on harvaa. Muutamia ”datsoja ”, mahtavia rakennuksia on noussut aidattuine pihoineen.

Sairala on ainoa elinvoimainen kylä johtuen rautatiestä, joka on heille tärkeä valtasuoni.

Kirvussa ei ole enää kouluja, viimeinen Sairalan koulukin on lopetettu. Lapset kuljetetaan kouluun Antreaan, joka on uuden suurkunnan keskus. Suurkuntaan kuuluu Antrea, Vuoksenranta, Kirvu, osa Jääskeä ja osa Heinjokea.

Kunnan keskusvirasto on Talikkalassa.

Kirvu-Säätiö ja Kirvun pitäjäseura huolehtivat Kirvun kirkonseudun sankaripatsaasta sekä hautausmaan muistomerkistä kaksi kertaa vuodessa alueelle tehtävillä talkoomatkoilla.

Lisätietoa Kirvusta mm.

Munukoiden talojen nimiä Kirvussa

Aikoinaan sukunimi oli lähinnä liikanimi ja ihmiset tunnettiin paremmin talojen nimien perusteella tai muiden `lempinimien` perusteella. Kirvussa yleisen tavan mukaan kuten muuallakin Karjalassa (sekä Savossa) sukunimet olivat kuitenkin jo hyvin varhain käytössä kirkonkirjoissa sekä muissa virallisissa yhteyksissä. Muualla Suomessa sukunimet otettiin vastaavaan käyttöön vasta paljon myöhemmin lukuun ottamatta käsityöläisiä, sotilaita, pappissukuja, porvarisväkeä ja aatelisia.

Alla olevassa listassa on esimerkinomaisesti Munukoiden talojen nimiä eri aikakausilta:

  • Jaakkola (Maamäki)
  • Loisio (Maamäki)
  • Mikkola (Maamäki)
  • Nuutila (Maamäki)
  • Pekkola (Maamäki)
  • Samukkala (Maamäki)
  • Samulila (Ahola)
  • Setäyrjölä (Ahola)
  • Tommola (Maamäki)
  • Tuomaala (Maamäki)
  • Tuomaanmattila (Maamäki)
  • Tyynelä (Maamäki)